Olemme menossa Ateneumiin Helene Schjerbeckin näyttelyyn,
sillä Äiti pitää erilaisista taidemuodoista, muttei ehdi kotoa kuin satunnaisiin
paikkakunnalla pidettyihin konsertteihin. Janne taas, veljeni, lähti kuskiksi
ja siksi, että pääsee käväisemään skeittikaupassa. Minä taas, Sanni, istun takapenkillä
vain siitä ilosta, että pääsen sivistyksen pariin.
Jos minulta kysytään,
niin Jannen olisi pitänyt kääntyä edellisestä liittymästä. ”H******n tietyöt!”
Hän kiroaa. Äiti yrittää rauhoitella häntä, mutta olemme menossa auttamatta
väärään suuntaan. Luulisi, että kaikki tiet vievät Helsinkiin.
Janne kääntää auton levähdyspaikalle ja nousee Äidin kanssa
tutkimaan karttataulua. Itse en viitsi nousta. Muistelen miten innossaan kaikki
olivat vielä aamulla. ”Nyt lähdetään Helsinkiin!” Janne huudahti tuolloin
innoissaan käynnistäessään autoa samalla, kun radiossa soi Apulannan
Ravistettava ennen käyttöä. Nyt mietin miten osuvasti se sattuikaan.
Äiti istuu takaisin pelkääjän paikalle ja Janne pian hänen
jälkeensä kuskinpenkille. ”Nyt ollaan kartalla!” Äiti ilmoittaa minulle
innoissaan samalla kun Janne ajaa takaisin tielle. ”Tuntuu, että tekijä unohti
otsaan kirjoittaa: Ravistettava ennen käyttöä”, hyräilen takapenkiltä hiljaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti